"100% VOMPATTI MUSTA"

Sirkus Finlandian 1988 -kiertue oli loppumaisillaan kun sain lippukassaan puhelun Helsingin Sanomien graafisen osaston esimieheltä, joka tarjosi äitiysloman sijaisuutta Ludviginkadun piirtolassa. Olin vuotta aiemmin, koulun harjoittelujakson aikana kuvittanut samaisessa piirtolassa Taloustiistain etusivun maatuskanukella, joka oli jäänyt mieleisenä mieleen.

Melkein vahingossa päädyin 21 -vuotiaana keltanokkana valtakunnan suurimman päivälehden päätoimitukseen, lehtigraafikan konkareiden oppiin ja Suomen Journalistiliiton historian nuorimmaksi jäseneksi, naama pokerina selittämään 3. kerroksen repron arvonsa tunteville työntekijöille: "Tämä tulee sitten 100% vompatti (piti olla kompakti) mustalla" tai ääneen ihmettelemään: "Missä se Missisippi nyt virtaakaan?".  Onnekseni minuun suhtauduttiin lempeän huvittuneesti ja kehoitettiin etsimään Eurooppa -mapista.

 

Vuosiksi venyneen sijaisuuden jälkeen matka jatkui Tekniikka & Talous -lehden kautta kotikaupunkiini Kotkaan ja Kymen Sanomien toimitukseen syvästi arvostamani ja useasti kansainvälisesti palkitun Seppo Vakkarin alaisuuteen.

Hänen piipuntuoksuisessa työhuonessaan opin paljon niin kartan-, laivan- ja veneenpiirtämisestä kuin ihmisyydestä.
Näinä vuosina myös muotoutui oma antikapitalistinen maailmankuvani.

Reilun 30 vuoden aikana olen piirrellyt vaihtelevalla intesiteetillä, riippuen työn mielekkyydestä ja merkityksestä. Omassa arvomaailmassani merkityksettömät myynnit ja markkinoinnit olen jättänyt suosioilla muiden tehtäväksi. 
Tasaisesti tulee myös jaksoja, kun mikään ei suju; silloin pitää karata sirkuksen matkaan, naimisiin ulkomaille, ravintolan tiskikoneen ääreen tai kallioiselle ulkoluodolle koiran kanssa.